Kiilopää, kohti Luulampea

Kivistä polkua kohti huippua. Tuulet olivat vieneet parhaimmat ruskalehdet mennessään. Maisemat olivat kuitenkin huikeat. Sää, mitä parhain. Tunturien huiput näyttivät korkeilta sinisen taivaan äärettömyyttä vasten. Mieli oli iloinen, mutta hikinen. Hitaasti, mutta varmasti matka joutui kohti huippua. Sieltä laskeuduimme Kiilopään toiselle puolelle. Polku jatkui kohti Luulampea.

Sieltä täältä voi vielä löytää pikkuisten vaivaiskoivujen keltaista ruskaa. Ne ovat kasvaneet suojaisessa tunturin kolossa tuulen suojassa.

Ensimmäinen nousu ja kivipolku selätetty. Maisema avautuu kauas. Tuntureita ja avaruutta. Täällä ei turhia mieti. Ollaan vain täällä. Tässä hetkessä. Tunturien kainalossa.

Olemme laskeutuneet tunturin toiselle puolelle. Pienentä puroa seuraillen matka jatkuu. Maisema on mykistävän upea. Polku on tavallaan tuttu. Siitä on vierähtänyt aikaa, kun viimeksi olimme täällä. Muistin kyllä, että reitti on hieno. En muistanut, että täällä on näin ihanaa. Tunturien syleilyssä. Puron solinassa. Mieli virkistyy.

Yksinäinen koivu. Pikkuinen sinnittelijä. Kauniissa keltaisissa lehdissään tuo valoa polun varrelle. Tunturit taustalla korostaa sen pienuutta.

Lumoavaa maaruskaa. Viime öinen pakkanen sai varvut muuttumaan punaisiksi. Juhlallista on kulkea punaisen värin viitoittamaa tietä.

Ankarat sää olosuhteet muokaa puiden muotoja. Tämäkin käkkäräinen mänty saattaa olla monia vuosia vanha. Pienuudestaan huolimatta. Viehättävän kaunis se on.

Satumetsää. Siltä, minusta näyttää. Mitä, tästä kertoisin? Luonto näyttäytyy kauneimmillaan. Matka jatkuu tuota polkua.

Yllättäen huomaamme pienen metsälammen. Kaunista! Kävelemme sen rannalle pientä polkua pitkin. Lammessa on pieni saarikin. Maasto on ruskan väreissään. Vastarannalla näkyy vihreitä koivujakin.

Vihdoin Luulammella. Täällä voimme levähtää ja paistella makkaraa. Lammen rannat ovat riitteessä. Myös pienen metsälammen rannat olivat jäisen näköisiä. Aurinko on kyllä tänään tehnyt päivästä lämpimän. Nyt pitää tässä kerätä voimia, sillä nousu Kiilopäälle on rankka ja pitkä.

Kivipolkua, kivipolkua. Jylhää ja karua kauneutta. Noustaan ja noustaan. Kyllä pistää puuskuttamaan. Poro on kivisellä kielekkeellä vahdissa. Se tarkkailee meidän menoa. Onneksi meillä oli vielä kahvia jäljellä. Pidimme hetken taukoa ja ihastalimme maisemia. Huomasimme illan lähestyvän. Sää viileni huomattavasti.

Huipulla. Poroaidan alitusta. Polkua on vielä hyvän matkaa alaspäin. Kauniita pilviä horisontissa. Ne on kuin siveltimellä maalattuja.

Kaunista tunturiruskaa.

Kiitollinen tästä päivästä. Vielä oli ruskaa meidänkin ihailtavana. Sää suosi meitä. Aivan huikea päivä. Väsynyt, mutta onnellinen.

Matka jatkuu vielä. Kiitos, jos jaksoit kulkea tuntureiden kainalossa meidän kanssa.

Mervin ja Paulin tunturiretki!