Kevätpäivä Linnaistensuolla

Pitkän talven jälkeen oli ihana aloittaa taas luontoretkeily. Maaliskuun oli loppumassa. Yritimme pari viikkoa sitten lähteä metsäretkelle, polut olivat ihan jäisiä ja korpimetsässä oli vielä luntakin. Pettynein mielin käännyimme kohti kotia ja joimme eväskahvit kotikeitiössä.

Nyt päivä oli kaunis, mutta hieman tuulinen. Taivas oli sininen ja navakka tuuli puhalteli pilvet tiehensä. Suo oli kaunis ja avara. Nyt nautitaan tästä ihanasta päivästä.

Tästä retki alkaa pitkospuita pitkin. Helpoa ja aikaa ihastella maisemia. Suot ovat aina kiehtoneet minua. Luonnon värit vaihtelevat vuodenaikojen mukaan. Vielä on aikainen kevät. Pikkuisia lumilaikkuja on nähtävissä. Kohta nekin sulavat ja vesi valuu kohti kosteikkoa. Kesän alkaessa tupasvillojen valkeat hahtuvat koristavat suomaisemaa. Se on niin kaunista ja herkkää. Kesän edetessä suopursut kukkii ja niiden hurmaava tuoksu täyttää tienoon. Kesällä täyttyy kulkea hiljaa, ettei häiritse lintujen pesimisrauhaa. Syksyllä suo pukeutuu ruskaan. Punaiset karpalot myös kypsyy. Raikkaan kirpeän makuiset. Suo muuttuu keltaiseksi ja oranssin näköiseksi. Talvi saapuu aikanaan ja lumi peittää suon. On hiljaista ja rauhallista.

Pysähdytään. Ollaan vaan ja nautitaan kauniista kevätpäivästä. Sinisellä taivaalla purjehtii vain pikkuinen pilvi. Pitkospuut jatkuu. Suo on aika märkää. Lumien sulamisvedet lisää suon kosteutta. Tutkimme tarkkaan. Vielä ei näkynyt sammakonkutua. Saati sammakoitakaan. Ne lymyää jossain vielä kohmeisena.

Eväitä kaivetaan repusta. Eihän tämä olisi oikea retkikään, jos ei olisi eväitä mukana. Kahvia, voileivät ja aina jokin herkkukin mukana.

Mikäs tässä on ollessa? Kahvi maistuu hyvältä aina retkellä. Nautitaan yhdessäolosta. Ensimmäisestä luontoretkestä. Tuuli pyörii ympärillä, mutta ei kylmästi. En edes muista kuinka kauan tässä istuimme ja vaan nautimme. Tuuli tartuu pikkuisten käkkärämäntyjen oksiin ja pyöritää niiden oksia. Samalla se saa meidän posket punaisiksi. Vai aurinko ne värjäsi lämmöllään? Kiirentöntä elämää kahdestaan.

Suuri musta korppi vartioi korkealla männynlatvassa. Se varmaan seuraa meidän liikkeitä ja ehkä on vähän varuillaan. Korppien ääntelyä on kuulunut koko matkan. Mustia korppiparvia on lentänyt päämme yli. Ne pitivät melkoista meteliä. Suorastaan raakuntaa. Riitelivät ja etsivät omaa reviiriään. Hyvä pesimispaikka oli löydettävä. Korpit ovat tämän suon vakio asukkaita.

Kuulimme myös kurkien kimeää huutelua. Ne pysyivät piilossa. Olisi ollut kiva tavata ne. Kurkien ääni ja niiden lento päämme yllä tuo kevään tullessaan. Niiden lentotaidon auramuodostelma on kaunista katseltavaa.

Meidän matka jatkuu yli aavan suon. Hiljaisen verkkaiseti kuljeksien. Tätä matkaa voisi jatkaa, vaikka kuinka pitkästi. Kotia kohti kuitenkin mennään. Akut ladattuna huomiseen päivään. Muistoja taas taskut täynnä.

Nautitko olosta meidän mukana keväisenä retkipäivänä? Pidätkö myös suomaisemista? Kiitos retkiseurasta! Mervin ja Paulin luontoretket.