Kesäreissu 1.
Helteet hellivät vihdoinkin Heinäkuun puolivälissä. Sää oli ihan epätavallisen kuumaa. Tuli aika paljon luppoiltua kotinurkissa. Varjoisissa paikoissa lymyten ja kirjaa lukien. Sormenpäätkin hikeä tippuen. Ei oikein jaksanut kirjoitella. Kiva, kun kesä kuitekin saapui sateiden jälkeen. Meillä oli joitakin suunnitelmia kotimaan kesäreissuille. Vihdoin päätimme lähteä ajelemaan kohti Kotkaa. Päämääränä Langinkoski ja keisarin kalastusmaja. Siitä on ikuisuus, kun vierailimme siellä. Perillä piti vähän huokaista ja istahtaa penkille metsäpolkujen siimekseen. Sää tuntui raikkaammalta. Tuuli tuntui pöllyttävän hiuksia. Oikeastaan valitsimme sään puolesta hyvän päivän.
Portti oli avoinna ja toivotti vieraat tervetulleeksi. Kaunis kalastusmaja seisoi jykevänä paikallaan. Ilmassa oli historianhavinaa. Koskenkohina kuului jo kauas. Kohta pääsemme vierailemaan taloon sisälle. Talo tai huvila nimi sopii minusta paremmin sille kuin kalastusmaja. Mitäs sanotte? Kun päästään sisälle kurkkaamaan, niin ajatus majasta karisee mielestä.
Mitähän se meille kertoisi jos osaisi. Se oli nähnyt monenlaista vierailijaa. Keisarinkin perheineen. Tämä on myös Suomen historiaa. Koski kohisi äänekkäästi. Se oli virrannut omassa uomassaan ikuisuuksia. Sen ääni oli jotenkin rauhoittavaa.
Astumme sisälle taloon. Ikkunasta avautui kaunis pihapiiri metsineen. Rannan pikkutalossa asusteli kalastajat. Kaiken alapuolessa pauhasi kesyttämätön koski. Katso noita kauniita ikkunaruutuja.
Eteisestä astuimme suureen tupaan. Sitä hallitsi mahtava valkoinen takka. Pirtinpöytiä ruokailijoita vartaen. Puiset kauniit lattiat olivat monenlaista astujaa kannatelleet. Lasten pikku jalkoja, aikuisia ja henkilökuntaa.
Salin nurkassa seisoi arvokkaan näköinen vitriini. Kaikki posliinit olivat suomalaisen arabian tuotantoa. Tässä on varmaan pieni kokoelma nähtävänä, sillä ruokailukattaukseen tarvittiin paljon enemmän astioita. Mitähän nuo lukolliset alakaapit olivat pitäneet sisällään? Aina pikkuinen uteliaisuus herää minussa.
Pikkuinen kamari. En tiedä oliko se rouvien vai herrain kamari ? Oli, miten oli. Viehättävän näköistä. Pöydällä öljylamppu pimeneviä Elokuun iltoja valaisemassa. Täälläkin takka lämmittämässä. Tuollaiset tuolit on minun suosikkini menneiltä ajoilta. Niissä on vain sitä jotain. Kauniita ja tyylikkäitä.
Keittiö. Siistiä ja kodikasta. Kerrotaan keisarinnan itse valmistavan ruokia. Keisari kalasti ja rouva teki ruokia. Hyvä työnjako. Uskon kyllä henkilökunnan olleen ruuanlaitossa mukana, kattamassa, tarjoilemassa tiskaamassa ja salin siistimisessä. Tunnistatko joitain keittiövälineitä?
Yläkerran makuuhuone, joita oli useampi. Rauhaisaa oli nukahtaa kosken kohinaan kuin tuutulauluun.
Makuuhuoneen peseytymisvälineitä. Kaunista posliinia.
Ulkona oli myös paljon nähtävää. Siltaa pitkin astelimme kohti koskenrantaa. Upeat olivat puitteet. Kaunis kesäpäivä kruunasi kaiken. Juuri sopivan lämmintä. Tuuli viilensi hiukan ilmaa.
Koski kuohusi valkeana vaahtona. Kuuletko sen kohinan, tai ainakin voit astia tämän tunnelman. Tyrskyt pysähtyvät tielle tulleen kiven kohdalle. Ne kiertävät ovelasti sen ja jakautuvat kahtia, jatkaakseen yhtenäisenä taas matkaa.
Kosken kallioisilla rannoilla katselee kaukaisuuten unelmoiden mies. Kosken suvanto lahdelmasssa. Pian taas koski jatkaa ikiaikaista matkaansa, kohdatessaan meren.
Yksinäinen lokki kallionkainalossa tuijottaa tiiviisti kuohuavaan veteen. Näkyisikö kalaa saaliiksi? Se tietää varmasti hyvän kalastuspaikan. Se käy täällä kalastamassa varmaan päivittäin.
Kyllä täällä on aikaa haaveilla. Kuulostella kosken kohinaa. Nauttia ja vaan nauttia kesäpäivästä upeassa Suomen luonnossa.
Olemme keltaiseen taloon matkalla. Ennen täällä asusti vahtimestari. Nyt täällä on kahvila. Johan se on päiväkahvin aika.
Hyvältä maistui kahvit omenatortun kera. Mikäs tässä? Vihdoikin selvittiin pikku retkelle. Nyt nautitaan!
Näihin kuviin ja maisemiin. Kahvitauon jälkeen ajelimme kohti Haminaa. Se on sitten toinen tarina. Kerron siitä erikseen.
Kiitos seurasta Langinkosken meisemissa ja historiallisessa tunnelmassa. Suosittelen kohdetta jo sen kauneuden vuosi. Toivottavasti kesää on vielä jäljellä.
Mervin ja Paulin kesäretket