Kaunispäältä Piispanojalle

20. 9. Lähdössä ollaan. Repussa evästä ja juomaa. Näin ensimmäisenä päivänä vähän lyempi reitti jalkoja säästellen. Mikä täällä nyt lyhyempi reitti sitten onkaan? Sää oli pilvipoutainen hyvä sää lähteä metsään.

Näin kaunista maaruskaa oli mökkipihassa. Mitä näemmekään tämän viikon aikana? Oletko valmiina lähtemään mukaan?

Tässä mennään latupohjaa astellen. Helppoa kulkea. Jos pitemmästi kulkee, niin tuntuu puuduttavalta. Mitä metsässä näkyy? Tuosta meni äsken poroja. Nyt ne etsivät syötävää. Jäkälää varmaankin. Niiden herkua.

Ihana poro. Harmaaturkki. Sopeutuu hyvin metsän väreihin. Niitä katselisi, vaikka kuinka pitkään. Ne ensimmäiset porot, jotka näkee viehättää eniten. Tunne, että ollaan lapissa ja Saariselällä.

Suot saavaat kauniin keltaisen ja oransinvärisen ruskan yllensä. Minä olen aina verrannut noita pehmeän näköisiä heinätuppaita lankakeriksi. Käsityöihminen, kun olen. Pauli sanoo meidän olevan taas lankakerä suolla.

Pian sytytellän nuotiota Piispanojalla. Alkaa olla jo makkaranälkä. Tätä retkitunnelmaa on odotettu. Takanamme solisee Piispanoja. Metsänmusiikkia korville. Se kuulostaa, joka kerta aina yhtä ihanalle

Kuinkas, sitten kävikään? Taisi puut puut olla hieman kosteita. Mihin hävisi Pauli? Kyllä hän siellä on. Täytyy odotella, josko savu hälvenee ja saamme makarat paistettua? Saimme ensimmäiset retkimakkarat paistettua. Kuukelikin olisi halunnut makkaraa. Ne menivät kyllä meidän nälkäisiin suihin.

Kuukkeli tuo kaunis lapinlintu. Metsässä kulkian ystävä. Se tekee seuraa laavuilla ja metsässä puunrungolla istujan kanssa. Sillä on vieno vihellysääni. Paitsi, kun se vaatii jotain itselleen. Silloin sen ääni on käheä rääkäisy. Syötävääkö se haluaa retkeilijän repusta. Ruisleipää, makkaraa, mitä vain. Meillä oli pähkinöitä varattuna kuukkelia varten. Noin se käy kädellä napsimassa. Se on, niin sympaattinen lintu.

Siinä se on. Kuukkeli. Sinut halusinkin tavata näinä retkipäivinä. Olet kaunis ja viisas. Kesällä sinua ei näy. Olet pesälläsi hoivaamassa pikkuisiasi.

Piispanoja jää taakse, kun paluumatkamme mökillepäin jatkuu. Kuulemme vielä kauan puronsolinaa. Kunnes saavumme kauniiseen metsään, jossa kasvaa ikivanhoja aihkimäntyjä. Kauniita liuskekivi muodostelmia. Jäkälämetsää. Kuljemme Rospehtoorin vanhan museokaivoksen vierestä. Tuvassa juomme loput retkikahvit. Sataa hiljaa tihuttaen. Jotain sumutihkua. Ei kastelevaa.

Tunnelmointia ruskametsässä. Punatakkinen nainen istumassa punaisten varpujen keskellä. Metsä tuoksuu kostealta. Syksy. Lapin syksy. Kaunis ja värikäs.

Ilta saapuu Kaunispäälle. Aurinko laskee tuntureiden taakse Yö saapuu hiljalleen. Väsynyt keho saa levon. Huomenna jaksaa taas.

Kiitos, kun olit meidän seurana ensimmäisenä retkipäivänä.

Mervin ja Paulin retkipäivä.