Kaitlammen syysmuistoja

Minä muistan auringoiset Lokakuun lämpimät päivät. Lammen siniset vedet. Poutapilvisen taivaan. Vehreän havumetsikön Lammen vastarannalla. Pieni tuulen vire sai lammen väreilemään. Se tunne, kun kaikki on kohdallaan.

Minä muistan sumuisen aamun. Kaikki oli utuista unelmaa. Toive kauniista päivästä. Sumu haihtui hiljalleen ja aurinko kultasi lammen pinnan. Päivä olisi lämmin ja tuntui keväiseltä, vaikka oli Lokakuu.

Minä muistan poutapilvien kuvajaiset lammessa. Niillä oli oma tarina kerrottavana. Ne kertoivat hiljaisuudesta ja rauhasta. Sinisestä väristä taivaalla ja lammessa. Tarinat, jotka minä muistan. Haikeutta ilmassa.

Haikeus hiipii hiljaa ajatuksiini. Kylmät säät ovat tulossa. Talviset säät tekee tuloaan. Varjot pitenee ja illat ovat tummempia. Puut ovat tummia. Valo ikäänkuin katoaa. Silloin tarvitaan näitä muistoja. Ne kaivetaan muistilokeroista esille. Tuntuu lämpimältä sisältäpäin. Olen kiitollinen näistä muistoista.

Kiitos, jos olet retkeillyt kanssani läpi syksyn. Nyt on muistojen aika. Luonto nukkuu kohta talviunta. Retkeilyt käy vähiin tai kuka tietää?

Mervin muistoissa mukana.