Juhannusaatto Kaunispäällä

Nyt on aikaa istahtaa koneen ääreen, kun ulkona on pilvisen hämärä Heinäkuun kolmas päivä. Hyvä aika muistella Saariselän juhannuksen viettoa. Aamu siellä oli myös pilvinen. Koleaa! Mittarissa vain muutama lämpöaste. Jalat oli edellisen päivän Urupään jotoksen jälkeen pelkää tönkköä. Ajateltiin näin juhannuksen kunniaksi vietää luppopäivä. Ei tarvinnut hakea juhannustunnelmaa kaukaa. Pientä fiilistelyä juhannuskoivun katveessa ihan kuistin vierellä kasvavan koivun alla. Harmaus peitti taivaan, mutta ei ollut pimeää. Eikä sateesta ollut tietoakaan. Kaukaiset tunturit näkyivät hyvin. Tässäpä oli hyvä olla hiljaisessa upeassa maisemassa.

Saimme mieluista aamukahvi seuraa. Porot tulivat ruokailemaan ihan mökin kulmille. Ne on tottuneet ihmisiin, etteivät ne välittäneet meistä ollenkaan. Kuvaaja se taisi enemmän hätkähtää, kun kuva on vähän tärähtänyt. Siinä ne ihanat söivät vihreää tuoretta ruohoa. Maistui varmaan hyvälle talven jäkälämuonan jälkeen.

Iltapäivällä teimme tulet kotaan. Olkoon myös meidän juhannuskokko samalla. Käsiä oli myös hyvä lämmitellä tulen loimussa. Lämmitti se tuli myös koko kroppaa koleassa juhannus säässä. Nautiskelimme tulen luomasta tunnelmasta. Odottelimme makkaranpaisto hiillosta. Jostain kodan hyllystä löytyi myös laulukirja. Siinä laulettiin Juicen viidestoista yö, musta aurinko nousee ja monia muita. Kylläpä oli harvinainen ja ainutkertainen tunnelma. Mekö laulettiin yhdessä? Kyllä vaan!

Eipä ihan hiillosta jaksettu odotella. Sitten vaan makkarat tikunnokkaan ja paistamaan. Kylläpä tuli hyviä. Kyytipojaksi sinappikurkkusalaattia ja perinteikästä perunasalaattia. Niin oli juhannustunnelma täydellinen.

Illalla saunottiin. Kylläpä pökkelökintut tykkäsi kipakoista löylyistä. Saunan jälkeen nautittiin melko perinneruokaa. Uusia perunoita sillin ja voinokareen kanssa. Lihapullia ja suuri kipollinen vihreää salaattia. Juomana punaviiniä juhannuksen kunniaksi. Jälkiruokana kahvit mansikkakakun kera. Mansikkakakku aina juhannuksena ollaan sitten, missä tahansa.

Aattoyönä aurinko ei näyttäytynyt. Horisontissa vain keltainen kaunis valoviiva. Kaunista kuitenkin oli. Valoisaa. Kilistelimme keskikesälle, valoisuudelle ja sille että olimme tässä tänä juhannuksena. Huomenna sitten tunturiin.

Kiitos, kun olitte Juhannusaaton tunnelmissa meidän mukana! Tulkaa mukaan seuraavan päivän tunturiretkelle. Tervetuloa! Mervin ja Paulin Lapin reissut