Iisakkipään valloitus

Sunnuntai. Aamutaivas aukeni sinisenä ja aurinkoisena. Tuo metsäpolku houkutteli meitä lähtemään kohti Iisakkipää tunturia. Se kohde oli meiltä jäänyt käymättä myös. Aina löytää uusia polkuja Lapissa kulkiessa. Polulla ollaan menossa. Iloisena alkaa meidän retki. Aurinko saa hymyn huulille. On sillä mahtava voima. Hiljainen metsä ympärillämme.

Polku seuraili solisevaa puroa. Purossa oli pikkuisia putouksia siellä täällä. Vettä virtasi puroissa runsaasti. Lumien sulamisvedet vielä liikkeellä. Puro laskee varmaan Luttojokeen. Niin, arvelimme. Kyllä oli kaunista ja puronsolina seurasi meitä aika pitkälle. Puron penkareella kasvoi vaaleanvihreitä hentoja varpuja koko matkan.

Pysähtyä täytyy ja kuunnella, kuinka puro jatkaa solisten matkaansa. Ihankuin sillä olisi kiire eteenpäin yhtyäkseen suurempaan joenuomaan. Nuo lyhyt kasvuiset vaivaiskoivut metsänkätköissä ja tunturissa kasvavat aina, niin kauniina.

Metsässä alkaa näyttää jylhemmältä. Ikivanhoja mäntyjä kurunreunalla. Kelopuu, harmaa ja ikiaikainen. Vielä se seisoo tukevasti juurillaan. Ei ole myrskytuuli sitä onnistunut kaatamaan. Kaikken kauniin auringon ja sinitaivaan alla. Lapin metsä.

Pikkuhiljaa ollaan noustu polkua jo ylöspäin kohti tunturia. Ihmistä on vähän autettu jyrkässä kohdasa. Rappusia kiivetään pahan paikan yli. Siinä oli varmaan kivikko. Kyllä täällä kiviä riittää ja varmasti vielä polulla niitä väistellään.

Tämän hongan äärellä herää kunnioitus puuvanhusta kohtaan. Se on uljas näky. Niska nyrjällään kurkotan kohti sen tuuheasti kasvavaa neulaslatvaa. Se on upea. Olemme reisuillamme kohdanneet monia tämän kaltaisia puita ja aina ne pistää ihmisen ajatuksen nöyräksi ja pieneksi seisoessa puun äärellä.

Taas noustaan huippua kohden. Polku samankaltainen kuin Rumakurulle mennessä. Noustaan koivikossa. Huippua ei vielä näy. Kuuma. Ei tuule. Kesä. Ja noustaan yhä ylemmäksi.

Huili pysähdys. Hengitetään syvään raikasta tunturi ilmaa. Ei olla vielä ihan huipulla. Täältä näkyy jo kauas. Vielä vähän jaksaa, kohta huipulla. Alkaa jo tuulla ja maisema on kohta puutonta tunturia.

Iisakkipään huippu saavutettu. Mikäs sen parempaa, kuin kahvitauko. Maisemat ovat hulppeita. Kahvi maistuu erityisen hyvältä tässä upeassa ympäristössä. Reissumiestä haukataan. Sehän se antaa voimaa paluumatkalle. Huipulla tuulee aina. Aika navakoita tuulenpuuskia välillä. Ei se, mitään. Ehtii hiki laantua.

Iisakkipäältä katsottuna. Avaruuta ja tunturien huippuja. Näetkö tuon pienen valkoisen laikun kaukaisella tunturilla. Siellä viimeisetkin lumen rippeet on sulamassa.

Katse Iisakkipäältä toiseen suuntaan. Ihanaa maisemaa riittää. Tämän kaiken talletan mielenmuistiini. Sieltä kaivelen nämä muistot, kun Lapin ikävä iskee. Tuli taas valloitettua uusi huippu. Täällä on jäänyt käymättä. Alapuolelta menty ohi Pääsiäiskurua pitkin kohti Vellinsärpimää.

Alaspäin laskeudutaan tunturista. Pitkä on matka taas ennenkuin ollaan mökillä. Hieno päivä alkaa olla takanapäin. Kaunis sää oli koko päivän, mitä ihanin. Maisemat metsässä ja huipulla uskomatoman kauniit. Paluumatkalle riitti vielä evästä ja energiajuomaa. Jaksettiin kunnialla tämäkin jotos. Tässä olikin meidän viimeinen retki tällä kertaa. Tulevana aamuna oli kotiinlähtö. Meillä oli tällä kertaa mini juhannusloma. Vielä jäi kulkematta matka Otsamotunturille ja Pyhä Nattasille. Onhan se hyvä, että saa unelmoida Lapin reissusta. Aamulla edessä pakkaaminen ja mökin siivous, että seuraavien on myös hyvä alkaa lomansa. Tällä kertaa Saariselkä vaikenee meidän osuudelta.

Kotimatkalla satoikin koko päivän. Kiitos taas matkaseurasta Mervin ja Paulin kanssa.

Jos kiinnostelee ja haluaisit kuulla, sekä nähdä meidän reissuja paremmin.Tapaat meidät you tube kanavilla: Mervin tarinat ja Pauli& Mervi