Hawkhillin maisemissa

Pauli on rakentamassa lisää tilaa Hawkhillin Korpelan laavulle ja kokoustila Tuomelaan kesäasiakkaille terassia. Huhtikuinen päivä oli kaunis. Auringonlämpö selätti yöpakkasen. Kukapa voisi istuskella mökissä sisällä. Oli päästävä ulos luontoon. Vein Paulille kahvitauon eväät ja itse suuntasin kohti suota. Millainen on Haukkasuo tänään? Kävin siellä talviretkellä Helmikuussa. Sitten vaan kohti polkua.

Polku oli aika märkä ja mutainen. Sellaista suolla kuuluu ollakin näin alkukeväästä. Lumet sulivat tänä vuonna pikavahtia. Olemme saanneet nauttia kauniista kevätpäivistä. Muistan sen Helmikuisen talvipäivän suolla. Pääväri oli silloin valkoinen. Talven hiljaisuus ympärillä. Rauhallista oli nytkin. Jo tutuksi käynyttä polkua kuljin taukopaikalle. Päiväkahvit näissä maisemissa suon rauhassa. Ei ollutkaan, niin hiljaista kuin talvella. Lintujen laulukonsertti loi kevään tunnelmaa, minun ryystäessä kahvia kuksasta. Oli minulla makoisaa evästä myös mukana. Mitä ihanin päivä istuskella evästelemässä ja kuunnella lintujen laulantaa. Suopolun toisella puolella kohoaa masiivinen kallio. Kalliot on ihania, jykeviä ja rouhean komeita. Sieltä jostain kallion kainalosta nousee polku kohti haukkamäkeä.

Hetken kuljen maisema pitkospuita, katselen kaunista suomaisemaa. Vielä ei suo viheriöi, mutta lämpimien säiden jatkuessa suon väri muuttuu kesäisemmäksi. Yöpakkaset vähän jarruttaa kevään etenemistä. Joku jo veikkaa takatalven tuloa. En, sitä haluaisi nähdä. Usein se keväinen räntäsade kuitenkin yllättää.

Nautin, niin paljon sinisen taivaan katselmisesta. Näyttää kauniilta harmaiden pilvisten säiden jälkeen. Taivaalla joitakin valkoisia pilvenhahtuvia. Suon värit ovat pikkuisen oranssiin vivahtavat.

Luonnon ihmeitä. Mistä johtuu, että tuo mänty on tehnyt kiemuraisen mutkan runkoonsa? Mutkan jälkeen taas runko suoristuu ja jatkaa kasvuaan. Luonto on arvoituksia täynnä. Emme tiedä puunkiemuran tarinaa. Toisaalta se on kaunis.

Päästäkseni Haukkamäelle vaatii hieman ponnistelua. Melko jyrkkä nousu ylöspäin. Hiljaa ja rauhassa mennään. Minua saatteli ärhäkkä talitintti parvi. Ne räksyttivät minulle. Se kuulosti suorastaan kiroilulta. Ilmeisesti niillä oli alkanut pesimiskausi ja kokivat minut uhkana. Päästyäni ylös jäkäläkalliolle ne luovuttivat ja antoivat minun jatkaa rauhassa matkaa. Tai huomasivat, etten ole vaarallinen uhka.

Mitä kummaa? Mikäs se tuossa keskellä polkua pötköttää? En heti huomannut, niin hyvä suojaväri sillä oli. Sain juuri ja juuri sitä väistettyä. Voi, sammakkoa! Mistä olet tänne kalliolle eksynyt? Suolle on täältä pitkä matka loikkia ja Kaitlampikin on kaukana. Taidat ola vielä vähän kohmeinen talven jäljiltä? En oikein tunnista sammakkolajikkeita. Rupikonnalta se näytti. Ole rauhassa. Minä jatkan matkaa.

Kaunis jäkäläoksa kuin jostain satumaailmasta.

Metsäpolku kulkee täällä ylhäällä kalliomaisemissa, kunnes lasketuu Haukkamäkeä alaspäin. Nautin täällä metsässä kulkemisesta. Hengitän metsää. Kuuntelen tuulen huminoita, lintuja. Tunnen kuuluvani tänne osana luontoa. Kauneinkin päivä päättyy ja muistot jää. Jokohan Paulikin kohta lopettaa työpäivän?

Perillä ollaan Iivarissa. Kävelin ihailemaan mökkirantaa. Kaunista kuin kesällä. Tyyntä, tuuletonta ja selkeä taivas. Tekee taas yöhallaa. Jään tähän postikorttikaisemaan hetkeksi. Unelma kesästä, Velä pitää malttaa odottaa, onhan vasta Huhtikuu.

Sukeltaisitko? Minua palelee ajatuskin. Joku rohkea voisi kyllä pulahtaa. Minä jään odottelemaan kesää. Täytyy lähteä sisälle. Kyllä Paulin työpäiväkin jo kohta päättyy.

Kiitos taas, kun retkeilit kanssani. Kuulitko mielessäsi lintujenlaulun?Täällä metsikössä talitintti laulaa vielä titityy. Pauli ei nyt päässyt mukaani retkeilemään. Tämän tarinan mukana hän pääsee myös minun mukaan suolle ja Haukkamäelle, niinkuin tekin.

Mervin retkitarinoita.