Hawkhill, retki Saarilammelle
Torstai 17.11.24 Viime viikon retkipäivä. Aurinko nousi Kaitlammella. Kaunis aamu houkutteli lähtemään metsään. Minun suosikkipaikkani on Saarilampi uudestaan ja uudestaan. Maisema on aina uudenlainen. Syksyllä en ole siellä käynnyt. Muistoissa lämmin Toukokuu. Puissa oli pieniä hiirenkorvalehtiä. Elämä tuntuu keväällä aina uuden alulta. Tänään näen, miten syksy muuttaa maisemaa.
Matkalla pysähdyn kauniilla Liukoijärvellä. Olen kerrankin oikealla polulla. Pari kertaa olen vain jatkanut tohkeissani polkua eteenpäin, enkä ole muistanut kääntyä oikealle. Olen ollut jo melkein Nuuksion Kattilassa, kun huomasin erehdyksen. Taikaisin oli käännyttävä. Tulihan siitä muutama kilometri lisää. Olin yksin retkeilemässä. Ei voinut kuin itselle kiukutella. Liukoijärvi putkahtaa äkkiä näkyville ja olen iloinen, kun olen oikealla polulla.
Katso, miten kaunista. Tyyntä. Järven pintaan kuvastuu taivas. Järvi ja taivas yhtyy. Minulle on neuvottu, että järven ympäri kulkee ei merkitty polku. En ole sitä vielä löytänyt, vaikka olen tarkkana tähyillyt. Olisi varmaankin kaunis reitti. Sanotaan, että siellä saa rauhassa kulkea. Ihan varmaan, koska monikaan ei löydä polkua.
Polun varrelta löytyy pieni lampi. Jotenkin suloisia nuo pienet keltaiset lehdet uiskentelemassa veden pinnalla.
Lammesta erkanee pieniä kanavan näköisiä kaivantoja. Luonnon muovaamaa kosteikkoa. Pieniä puusaarekkeita. Veden ympäröimänä.
Sammalmetsikköä. Korpimetsää. Täällä saa rauhassa kulkea. Vanhojen puiden siimeksessä.
Saarilammella. Suosikki värini on noissa keltaisissa kosteiden paikkojen heinissä. Lapissa jo niitä ihailin. Ne olivat siellä vieläkin keltaisempia. Kauniita ne on täälläkin. Sininen järvi taustalla. Kaikki värit sointuu yhteen.
Siellä se saari on. Ensimmäisellä kerralla täällä käydessäni. Ajattelin , että lammen nimi on vain Saarilampi. Yllätyin todella huomatessani saaren. Tietenkin nimi johtuu oikeasta saaresta. Kuvan kaunis maisema. Järvien, lampien ja vesistöjen maisema ei ole koskaan samanlainen. Se on joka päivä erilainen. Koti järvemme Vesijärvi on kuin olohuoneen taulu muutuessaan vuodenaikojen mukaan. Auringonlaskut – nousut ja kuutamoyöt saavat veden pinnan näyttämään taianomaiselta. Sinäkin olet varmaan nauttinut näistä luonnon ihmeistä?
Löysin rannalta tämän pienen kallion. Tässä olisi kiva kahvittelupaikka. Eväät söin jo retkipaikalla. Oikein pöydän ääressä istuen. Seuraavalla kerralla muistan tulla tänne istuskelemaan. Katselemaan auringonsiltaa ja hörppimään kahvia.
Rantapolulta löytyi kaunista ruskaa. Tänä syksynä ruskanvärit ovat hehkuneet täällä eteläisessä Suomessa erityisen kauniisti. Minuun on tänä syksynä vaikuttanut syvällisesti syksynvärit. Luonnon väriterapiaa. En tiedä, miksi? Kaikki, vaan on näyttänyt ihanalta! Katson nyt näitäkin pieniä suloisia värikkäitä lehtiä. Niiden herkkä hentous on koskettavaa.
Paluumatkalla huomasin kuusen katveessa punalakkisen upean kärpässienen. Hieno se on, vaikka myrkyllinen. Voi, sitä näin kauempaa ihastella.
Paluumatkaa vain vähän jäljellä. Kohta olen takaisin Hawkhillin maisemissa. Sää taas helli metsämatkalaista. Upeita syksyisiä säitä on ollut paljon. Toivottavasti kaikilla on ollut aikaa ulkoilla ja nauttia monipuolisesta Suomen luonnosta.
Kiitos seurasta, jos olit mukana.
Mervin metsäretket.