Villasukkien aikaa

Hei, pitkästä aikaa! Aika menee hurisemalla eteenpäin. Elämä on tuonnut kaikenlaista, enkä ole ehtinyt/jaksanut istua kirjoittelemaan. Nyt ollaan jo Helmikuussa 2026. Olemme täällä Vihdin Tervalammella. Lunta sataa hiljalleen ja pakkasta – 10. Ympärillä luminen talven ihmemaa.

Olen hurahtanut kutomaan villasukkia. Ajattelin esitellä tuotoksiani. Ehkä se joitakin voi kiinnostella. Joku voi saada inspiraation myös, sillä minulle kutominen tuo mielenrauhaa ja onnistumisen iloa. Pakkaspäiviä on ollut ihan tolkuttoman paljon. Silloin on ihana vetäistä villaisetsukat jalkaan ja vielä itse tehdyt. Tule mukaan villasukkien maailmaan.

Kuvassa on kaunis oranssi lapintaika lanka. Langassa on mukana hopeaa, Se tuo mieleen lapin syksyn ensimmäiset kuuraisetpolut. Valitettavasti tuon langan tuotanto on poistettu. Varmasti löytyy jotain vastaavaa ihanaa.

Sukissa ruskan värit näät.

Lehdissä oranssia hehkuvaa.

Jossakin jo värit haalistuu.

Pakkanen kuuraa kutoo kimaltavaa.

Palelee!

Sukat varpaita lämmittää.

Kohta ruskan hohto vain kaunis muisto on.

( ohje, piirakkasukat )

Tämä ihanan pehmoinen runolanka löytyi myös monista pussukoistani. Ei tämän nimistä lankaa ole myöskään saatavilla. Löydät varmaan jotain kivaa tilalle. Värit ovat kauniit ja pehmeaän sävyiset. Värit löytyy talvisesta luonnosta.

Lumella varjoja.

Kuutamoiltoina ja tähtitaivaan alla.

Pohjoisen revontulet luo mystistä tunnelmaa.

Sinistä ja liilaa hangella.

Valoa ja väriä kaamokseen.

Valo lisääntyy ja varjot haalistuu.

Valoa kohti.

Joulusukat valmistui jouluksi. Vähän haastavampi kuvio. Kirjoneule on minulle aina haaste, mutta opin lisää koko ajan. Tulos paranee. Pukki pääsi ajoissa matkaan porotokka valmistui ajoissa. Onhan minulla näitä joulusukkia muitakin, mutta aina löytyy kivempi ja kivempi malli joululehdistä. Jaksoitko vielä palata vähän jouluun. Kokeile joskus, miten joulusukan kutominen tuo joulumieltä.

Tässä syksyn sukkasatoa jouluun asti. Nyt minulla on puikoilla setsemänveljeksen tummanharmaata lankaa. Palmikkomalli. Palmikoita on mielenkiintoista kutoa. Joskus tuntuu kyllä, että työssä on liikaa puikkoja apupuikkoineen. Kyllä se siitä, kun oppii mallin kutoessa. Minusta palmikot ovat kuin elämänpolkuja. Kiemuraisia ja mutkikkaita. Sileää kudelmaa välissä. Elämän seesteistä aikaa. Kaikki polut on kuljettava.

Lanka löytyi taas minun jämälanka pussukoista. Tein taas päätöksen, että vanhat langat käytetään ensin. Saa nähdä, kun nään taas uusia kevätlankoja kaupassa. Miten sitten käykään? Neuloosi, se minulla on!

Kiitos, kun olit mukan Mervin käsityönurkassa. Saitko ideoita?

Nyt ulkoilemaan lumiseen metsään. Pakkanenkin jo lauhtuu!