Kädentaitoja

AURINGONKUKKASUKKIEN TARINA

Vihdoinkin sukat valmiina. Kauniina syys – sunnuntaina pujottelin ne jalkaan pikkuisen ylpeyttä rinnassa. Koin onnistuneeni.

Tästä kaikki alkoi. Seitsemän veljes lankaa. Keltaista, vihreää, valkoista kerä kutakin ja ruskeaa kukan keskustaan. Puikot numero kolme. Ohje löytyi kotoa vanhasta Kotivinkki lehdestä. Huomasin Kotivinkin julkaisseen sukkalehden, josta ohje löytyy myös. Sukan aloitus olikin ihan erilainen. Ei mikään kaksi oikein, kaksi nurin joustinneule. Se on Liettualainen palmikko. Että, mikä? Ohje oli kyllä ihan selkokielellä esitetty, mutta tarvitsin vielä google videon avuksi. Helppo se oli tehdä, vaikka kuvassa näytti monimutkaiselta. Kiva oppia jotain uutta. Tässä kuvassa kukat ovat valmiina ja osa varsia ” kasvamassa ”. En voinnut lopettaa, ennenkuin näin millaisia kukista tuli.

Kantapäähän ja jalkapohjaan neulottiin vihreä – valkoraidallinenkuosi. Ikäänkuin kuvaamaan peltoa, jossa auringonkukat kasvaa mielellään.

Toinen sukka on valmis. En malttanut olla silmukoimatta kukankeskustaa valmiiksi. Uudet silmukat puikoille sukkaparia varten.

Kauniin keltaiset kukat toimivat sukkaneuleen innoittajana. Malli on niin kiva. Neuloin, neuloin ja aina vaan neuloin.

Kukan keltaisuus loistaa kilpaa auringon kanssa. Täyteläisen, lämpimänruskea keskusta houkuttelee mehiläisiä keräämään mettä.

Eräänä sunnuntaina päiväkävelyllä poikkesin aurigonkukkapellolle. Olisin voinnut sukeltaa tuon keltaisuuden keskelle. Jäädä siihen loputtumaan keltaisuuteen. Kuunnella, kuinka pörriäiset ahkeroivat kukasta kukkaan. Niillä oli kiire, koska syksy lähestyy hiljalleen. Nauttia elokuun lämmöstä kuin viimeisestä kesäpäivästä ennen syksyä. Tämän kaiken tallenan muistilokeroihini, josta kaivan ne esiin hämärinä päivinä.

Ilon päivä koitti, kun sukat olivat valmiit. Syyskuu kääntyi jo loppupuolelle. Auringonkukat eivät enää kuki. Sade, tuuli ja viileät yöt ovat saanneet kukinnot lakastumaan. Kukan ruskea keskusta on muuttunut siemenryppääksi. Viljelijä kerää siemenet talteen. Niistä moni talvehtijalintu saa ravintonsa ruokintapaikoilla.

Minun varpaita lämmittävät auringonkukkasukat. Niissä kukkivat koko talven. Rehevät, vihreät, pitkät varret kannattelevat suuria kukkia. Minulle keltainen symbolisoi iloa ja valoa. Vihreä taas tuo mieleen kesän vehreyden. Pehmeät värisävyt mielenrauhaa antamassa. Onnistumisen ilo tuntuu myös hyvältä. Jaloissa lämmin olo.

Mitä seuraavaksi puikoille? Sää viilenee, vaikka Syyskuun lämmöiset päivät ovat meitä hellineet. Pian halla pyyhkäisee yli alavien peltojen, kutoen kuuraa heinänkorsiin. Vesilätäköissä ja järvien rantavesissä alkaa kukkia kuurankukkia. Muistan mummolan lasiverannan ikkunoissa oli kauniita hallan maalaamia kukkia.

Valitsin Sini Sukkien kuurankukkamallin. Aloitin jo valkoisella sukanvarteen neuloa valepalmikkoa.

Nyt onkin taas ihana malli menossa. Mukavia syksyisiä päiviä teille. Nautitaan vielä aurinkoisista päivistä.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *