Pääsiäinen 2026

Pääsiäistä odoteltiin. Pitkiä pyhiä. Lempeetä oloa. Kevään valoa. Rauhoittumista. Hiljaisuuden kuuntelemista. Kaikkea tätä on Pääsiäinen. Pitäähän sitä pyhiin valmistautuakin. Meidän pääsiäisen odottelu alkoi rahkapullien leivonnalla. Jo perinteinenherkku kahvin kera nautittuna. Kanakin on vieressä vahdissa, ettei kukaan maistele salaa ennen Pääsiäistä. Täytyy toki vähän maistaa. Kelpaavatko pääsiäistarjoiluksi kahvipöytään. Hyvältä maistuivat.

Narsissit. Valontuojat, kuin keltaista auringonvaloa pöydällä. Pääsiäisen tunnelmaa. On kevään ja ilon aika! Kuistille ja parvekkeelle istutin myös pikkuisia tete narsissia. Pöydällä kukat jo kuihtuivat. Ulkona ne vielä kukkii kauniisti. Pihallakin on pieniä vihreitä narsissin alkuja. Ne ovat ilahduttaneet jo monia vuosia. Pääsiäskukkien sipulit saivat uuden elämän pihanmullasta. Siinä ne ilahduttavat vuodesta toiseen. Onneksi ne eivät ole olleet myyrän herkkua

Monena vuotena minun piti maalata aina uusi posliinimuna. Tässä näet pari. Niitä alkaa olla monia. Sitten vaan mietin aina, mitä yllätyksiä muna voisi sisältää. Tänä vuonna yhdessä oli pikkuruisia virpomismunia, toisessa vähän suurempia suklaamunia, kolmannessa söpöjä pikku pupusia, neljännessä suklaatäytteisiä karkkimunia, viidennessä itseleivottuja vadelmapipareita. Lopetin jo munien maalaamisen. Nyt on muita projekteja. Joka vuosi jokaisessa munassa ei ole yllätystä. Miten, tänä Pääsiäisenä hurahdin kaupassa kaikkeen ihanaan pääsiäisherkuun? Käykö sinulle samoin?

Olohuoneen tunnelmaa. Iltaisin saa jo odotella hämärän laskeutumista. Kuuden jälkeen on vielä valoisaa. Saapuu se hämärä vielä ja silloin voi sytytellä kynttilöitä. Pehmeää tunnelmavaloa pääsiäisiltaan. Ristipistoliinan olen joskus ommellut ja paljon muuta. Silloin oli meneillään sellainen aikakausi.

Kahvivieraita odotellaan. Juustokakku valmiina. Mangojuustokakku. Pääsiäisenherkku. Tulihan siitä upea, mutta voi ei! Kurkkasin jääkaappiin ja voi kakku parka. Nuo kauniit kukkakoristeet olivat lähteneet jotenkin sulamaan ja yrittivät valua pitkin kakun reunoja. Vieraat tulevat kohta, mikä neuvoksi? Tuumin, otan kukat pois. Pauli tuumi, anna olla. Kyllä sen syödä voi. Jääräpää, kun olen. Poistin pinsetit apunani kukat. Ripottelin koko kakun päälle suklaamurua. Onnistuin! Kukaan ei aavistanut, että kakku oli hetkeä aikaisemmin ollut toisenlainen. Vieraat kehuivat herkulliseksi ja emäntä myhäili onnellisena. Tekevälle voi sattua kaikenlaista. Onneksi usein löytyy korjaava vaihtoehto.

Tätä kirjoittaessani huomasin meidän pääsiäisvärin olevan keltainen. Nyt eletään jo Pääsiäisen jälkeistä viikkoa. Haikeudella laitoin pääsiäiskoristeita omaan laatikkoonsa. Liian pitkiksi kasvaneet rairuohot oli laitettava pois. Eipä kuitenkaa, jätin vielä keittiönikkunalle yhden ruohokulhon tipuineen. Onhan siinä, niin kaunis ruohonvihreys tallella.

Sää kylmeni. Aurinko paistaa, mutta tuulee kuin pohjoisen tuntureilta. Muuttolintujen laulu kuuluu iltaisin ja aamuisin. Sinnitelkää pikkuiset peipot ja västäräkit pian taas lämpenee. Kevätsäät useimmiten kiukuttelee. Kyllä se minunkin roppani jo lämpöä kaipaa.

Kiitos taas mukana olosta meidän pääsiäismuisteloissa! Säiden lämpeämistä odotellen.

Mervin ja Paulin pääsiäisjutustelut!