Villa Anna

Remontti Pate paikalla ja Savotan Sanni myös. Ollaan perillä Hawkhillin maisemissa jälleen kerran. Kaitlammen rannalla. Minulla on iloinen olo, kun pääsin mukaan. Kiitos! Olen tykästynnyt näihin maisemiin ja kodikkaisiin huviloihin, jotka ylväänä kantaa suomalaisia nimiä. Huoltotöitä täällä pitäisi tehdä. Minä sensijaan nautin luonnossa liikkumisesta.

Tässä on Villa Anna. Yhdeksi yöksi majoitumme tänne. Kevätnarsissit toivottaa tevetulleeksi ovenpielessä. Keltaiset kaunokaiset. Väriä antamaan vielä ruskeavoittoiseen maisemaan. Ilmassa oli takatalven tuntua. Yöt olivat pakkasenpuolella. Minua se ei haittaa. Ulkoilu on pukeutumis kysymys. Sen olen aikaisemminkin tainnut mainita. Kaitlampi oli osittain jäässä. Oltiin liikkeellä Huhtikuun 16 päivä.

Maisema Kaitlammelle päin. Jokaisessa Villassa on näkymä vesistöön. Keittiössä on ihana tunnelma aamiaista syödessä ja katsellessa rauhoittavaa maisemaa. Kesä tulee aikanaan ja voi siirtyä terasille aamiaiselle ja muuten vaan kuuntelemaan lintujen aamukonserttia.

Rappuset kohti laituria. Lampi on toiselta puolen sulana. Tällä puolen rantaa näkyy olevan avanto. Ja nyt uimaan. Hrrrr, viluttaa jo ajatuskin. Kunnia kaikille, jotka rohkeasti pulahtaa lammen talviraikkauteen. Me odottelemme kesää.

Ulkona kierreltyäni huomasin toisenkin terassin. Mainiota. Sinne pääsee suoraan saunasta jäähdyttelemään. Meidän lempipaikaksi tuli etukuisti. Sieltä oli, niin kaunis näkymä vesistöön.

Reppu pakattu eväillä. Minun retkeeni kuuluu aina kahvittelu luonnon helmassa. Lapin kuksasta nautittuna kahvi maistuu jotenkin erityiseltä. Sitten vain matkaan. Askel käy vielä rivakkaan tahtiin. Niin, vielä!

Matkalla ihastelin kalliolta ryöpsähtävää jääputousta. Mietin, kuinka massiiviselta se oli talvella näyttänytkään. Se oli alkanut pikkuhiljaa sulaa. Siihen ei oikein aurinko varmaan lämmitä, joten sulamisprosessi saattaa kestää oman aikansa.

Mikä musiiki kuuluu? Lumet sulaa metsässä ja muuttuu puroiksi. Kuohuten se laskee kohti suota. Se soittaa kevätsävelmää. Minä ainakin kuulen sen niin.

Liukoijärvellä täytyy aina pysähtyä katselemaan. Aurinko on pilvessä, mutta se on ehtinyt sulattaa osan jääpeitteestä. Pilvet heijastavat kuvajaistaan sulaan rantaveteen. Näin myös telkän lentävän. Se äänteli mennessään: Tervetuloa kevät! Sepelkyyhkyt kujertivat jossain metsänsiimeksessä. Koko metsä soi ja liversi lintujen kevätriemua.

Jo tutuksi käyneellä Saarilammella oli evästauko. Osittain tämäkin lampi oli sulanut ja jääriite oli vielä jossain kohtaa vallalla. Mikäs tämän parempi lounaspaikka voisikaan olla? Enpä tällä kertaa keksi muuta. Tässä on ihmisen hyvä olla.

Illalla nautimme makoisita saunan löylyistä. Ilta jo viilenee, mutta tovin jäähdyttelimme raikkaassa säässä.

’
Makkaranuotio sytyteltiin. Viilenee, viilenee. Kyllä nyt makkarat saa paistettua. Kaipaan, niin kesää!

Vihhtyisää oloa sisätiloissa. Tuohon lokoisaan tuoliin nukahtaa väkisin päivän touhujen jlkeen. Tv ihan itsekseen höpisee.

Lisää tunnelmallista illtaoleilua ennen nukkumaan menoa. Uni ottaa valtaansa. Molemmilla ulkona oloa koko päivä.

Kotiinlähdön aika. Olen taas, niin kiitollinen. Oli mukava olla ja retkeillä. Huoltotyötkin tuli valmiiksi. Kiitos Hawkhill ja Villa Anna. Kiitos ihana luonto, kun otit minut vastaan.
Kotiin ehdimme juuri ennen takatalven lumikaaosta.