VIIKONLOPUN KUULUMISIA

Kesäkuu päättyi helteiseen perjantaihin. Päivä oli todella kuuma ja helleutuinen kuin etelänmailla. Mittarin lukema näytti + 29. Päivänkakkarat sinnittelivät kuivaneella niityllä. Ihmeesti ne jaksoivat kukkia. Minä sensijaan vedin imuria perässäni aivan nuutuneena. Vähän vain villakoiria imurin syötäväksi. Virkistystauko oli nyt pakollinen. Ihanaa, kylmää, raikasta ja mehukasta meloonia olisi nyt tarjolla. Lempeä kesä tuuli tuntui mukavalta iholla. Tähän haluan jäädä loppupäiväksi.

Kesäpäivä vaihtui illaksi. Se toi tullessaan vähän raikkautta. Istuskelimme parvekkella nautien ihanasta olostamme. Kuu oli täyttymässä. Se ei ihan vielä ollut kokonainen. Taivas näytti mystisen tummalta kuunvalossa. Se heijasti Vesijärven pintaan keltaisen sillan. Hiljaisia laineita liplatti järven pinnassa. Kuunsilta näytti raidalliselta. Ihana kesäyö. Aikaa vaan olla ja unelmoida. ( kuvasta tuli vähän utuinen, mutta toivottavasti tunnelma välityy )

Lauantai 1.7-23. Aaupäivä oli viellä kesäisen lämmin, mutta pilvinen. Ennen sadetta ehdimme juoda päiväkahvit ulkona. Raparperipiirakkaa j mansikoita maistellen. Iltapäivällä alkoi sade. Sitä on riitänyt. Ukkonenkin jyrähteli vähän väliä. Kolealta tuntui. Sää teki varsinaisen benjihypyn helteestä – koleuteen.

Ilta oli hämärä ja varpaita kylmäsi. Kaivoin kätköistäni puuvillaiset, itse kudotut, pitsisukat jalkaan. Ne olivat unohtuneet sukkakorin pohjalle. Nyt oli hyvä hetki uudistaa ne. Jalat lämpeni ja koko kroppa samalla. Se on neulesukkien taikaa.

Sunnuntai 2.7.-23 Aamu aukeni yhtä sateisena, märkänä ja harmaana. Sade piti pientä taukoa. Katselin pihalla sateenvaurioita. Onneksi kaikki kasvit ja kukat voivat hyvin. Vielä olemme säästyneet pahimmalta myräkältä. Myötätuntoni heille joiden kohdalle satui pahin säärintama ja tulvat tekivät tuhoja. Tampereella näytti aika hurjalta ja muullakin.

Sateesta on kyllä luonnolle hyötyäkin. Meidän lummelampi saa nyt vettä. Lampi oli jo kuivumaisillaan. Lumme sinnitteli vähässä vedessä.

Sade saa myös kauniita taideteoksia aikaan . Ihastelin kuunliljoja. Vesipisarat, niiden lehdillä näytti pieniltä timanteilta. Odottelen niiden kauniita kukkia. Ehkä tämä odotettu kosteus valmistaa niitä kukkimaan.

Tänään sataa kaatamalla. Aurinko ilmoittelee välillä olemassa olostaa ja kurkkii pienistä pilvien rakosista. Koleus hätyytti meidät sisälle ruokailemaan pitkästä aikaa. Sisällä oleilua tämä sunnuntai on ollut. Mukava on välillä sohvan nurkassa kököttää ja kuunnella, kun vettä putoaa taivaan täydeltä.

Nyt on aikaa kaivaa esiin keskeneräiset käsityöt. Ostin joskus talvella Fazer sukkakirjan. Kirja sisältää erilaisia ohjeita suklaa – ja keksiaiheisiin sukkiin. Tarkoitettu varmaan suklaanhimoiselle neulojalle (minulle) Valitsin ohjeen vadelmajugurtti suklaasukkiin. Valitettavasti toinen sukka on vain valmis paria vailla. Aloin luomaan silmukoita toiseen sukkaan. Tästä se taas lähtee. Sukka ei ole aivan mallin mukainen, vaan muokattu omaan jalkaan sopivaksi.

Odotellaan sään muutuvan taas kesäiseksi. Keskiviikkona on luvattu jo suopeampaa ilmaa.

Mitä sinä puuhailet kesäsadepäivinä?

Tätä kirjoittaessa ukkonen paukkuu voimallisesti. Tuuli raastaa puiden oksia ja tuntuu vähän syksyiseltä. Uskon auringon taas palaavan, onhan kesää viellä jäljellä. Keksitään sisällä kivaa tekemistä. Olkoon se kirjanlukua, käsitöitä, ystävien kanssa jutustelua. Mikä vain tuntuu mukavalta. Joskus vain oleilu ja lepo on paikallaan. Hyvää lomaa teille, jotka aloititte loman. Aurinko palaa varmasti.