SYYSKUU VESIJÄRVELÄ

Elokuu kääntyi ihan huomaamatta Syyskuuksi. Pihakoivujen lehvähtössä näkyy jo keltaista. Pääväri on vielä vihreä. Pikkuhiljaa keltainen valtaa koivut. Tunne on haikea. Kuinka nopeasti kesä taas hiipuu pois.

Aamut Vesijärvellä ovat sumuisia. Sumu saa järven näyttämään mystiseltä. Onkuin suuri harmaa harso olisi levitetty järven näkösuojaksi. Olisiko siellä jokin salaisuus piilossa? Pikku saaren ääriviivat näkyvät juuri ja juuri. Vastarantakin piilouttuu utuun.

Sumu hälvenee hiljalleen. Voi, miten kaunista! Sumuverhon takaa paljastuu ihana maisema. Järven pinta on lähes tyyni. Ihan pikkuiset pireet pinnalla, koska aamutuuli on heräämässä. Saarikin näkyy kokonaisena. Vastarannalla sumu vielä viipyilee. Aamuauringon valossa kotirannan kaislikko näyttää kultaiselta.

Joinakin päivinä pilvet ovat roikkuneet järven yllä. Maisema näyttää tummanharmaalta. Sinitaivas jossain korkealla pilvien yläpuolella. Siellä se on kuitenkin tallessa odottamassa, että tuuli puhaltaa pilvet pois. Vettä on satannut ihan riittävästi. Tuulenpuuskat ovat saanneet järven näyttämään vihaiselta ja vaahtoavalta.

Järvimaisema on joka päivä ja ilta erilainen. Ei löydy taivaalta samanlaisia pilviä tai samankaltaisia auringonlaskuja. Järven värit ja heijastukset muutuvat vuorokauden, sään ja vuodenaikojen vaihtelujen mukaan.

Iltaisin auringonlasku ikäänkuin maalaa järven ja luonnon erilaisin värein. En koskaan väsy kuvaamaan tätä luonnon näytelmää. Jokaisena iltana sen kauneus ihastuttaa ja lumoaa. Monesti istahdan ja pysähdyn katselemaan. Tyhjentävää ja rauhottavaa. Mieli avoinna seuraavaan päivään.

Aika siirtyä sisälle. Sytyttämään kynttilöitä hämärtyvään iltaan, pehmeää valoa antamaan. Tässä ja Nyt on hyvä olla!