Arkea

SADEPÄIVÄ

Marraskuinen sadepäivä. Viime viikolla talvi teki tuloaan. Tänään lumiset maisemat olivat kadonneet. Tienoo oli muuttunut harmaan sumuiseksi. Lähdin kuitenkin ulkoilemaan. Sade ei haitannut. Ulkona oli hyvä hengittää. Sää oli kuitenkin lämmin. Matkan varrella voi löytää jotain kaunista harmaudesta huolimatta.

Sadepisarat pirskahtelivat ja tanssivat pikku puron pinnassa. Pisaroiden koskettaessa veden pintaa syntyi kauniita eri kokoisia renkaita. Jäin katselemaan vesirenkaiden muodostumista. Ne olivat kaikki erilaisia. Suuria, pieniä ja monta rengasta sisäkkäin. Jostain puron pinta sai kauniin valoisan heijastuksen. Kuului vain sateen ropinaa. Muuten oli ihan hiljaista. Vain yksinäinen koiran ulkoiluttaja tuli vastaan.

Jatkaessani matkaa katseeni kiinnittyi linnunpesään. Sitä en ole huomannut aikaisemmin. Lehdetön puu paljastaa kuin salaisuuden. Taidokkaasti rakennettu pesä kuin insinöörin suunnittelema. Risu, risulta päälekkäin siististi aseteltu pyöreään muotoon. Mikähän lintu siinä on asunut? Nyt poikaset emo ja koiras ovat muutaneet lämpimiin maihin. Haikeus täytää mieleni.

Talvi tulee varmasti takaisin lumisateineen. Veneilijät ovat varautuneet siihen. He ovat vetäneet veneet talviteloilleen odottamaan seuraavaa kevättä ja jäiden lähtöä.

Vesijärven veneväylä on hiljainen. Kukaan ei ole lähdössä kalastamaan tai muuten vaan soutelemaan. Veneessä istuessa kyyti tuntuisi varmaan kylmältä. Niin lämmin kesäinen järvi on muutunut koleaksi. Sorsaparvi uiskentali minua karkuun, eivätkä ehtineet kuvaan.

Sumu peittää osittain vastarannan. Harmaat pilvet roikkuvat matalalla, vihmoen vettä hiljalleen. Koivusaaren puut näyttävät alastomilta. Ne piirtyvät järven pintaan tummina varjoina. Silti on omalla tavallaan kaunista. Rauhallista. Luonto vaipuu lepotilaan.

Sammaleisten puunrunkojen välistä pilkistää kaislikko. Se näyttää kaukaa katsoen hieman oransiin vivahtavalta. Joka kulmasta järveä katsoessa minua kiehtoo syksyinen kauneus. Se tuo minun myllertäviin ajatuksiin rauhaa.

Kävelylenkki jatkuu kotiinpäin. Ilokseni huomaan lehmusrivistön täydessä ruska – asussaan. Juhlavasti seisten.Tuulta uhmaten. Pidellen kiinni lehdistöstään. Ehkä jo seuraava tuulenmyräkkä riepoo lehdet mennessään. Nyt tässä on juhlavaa astella.

Virkistävä sadesäänkävely. Luonto on kaunis. Kuljetaan silmät avoinna, niin huomaat pienenkin kauneuden. Lähde sinäkin sateiseen luontoon. Voit löytää yllättävää kauneutta.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *