Luvassa lämpenevää

Äkkiä maisema muuttuu. Kaikki näyttää vaaleanvihreältä. Hennot hiirenkorvat pihakoivuissa. Vielä, niin hentoiset. Aurinko on lämmittänyt muutamia päiviä. Vihreys puissa lisääntyy. Toisaalta haluaisin säilyttää tämän huumaavantunteen. Pysähtyä tähän vaaleanvihreyteen. Istua ja vain nauttia. Kohta puut ovat täydessä lehdessä. Mistä sen huomaa? Silloin, kun tuulee. Tuuli tarttuu puiden lehvästöön ja saa lehdet tuulessa humisemaan. Se on tunne kesästä.

Kotijärvestä lähti Vappuna jäät. Vappu ei petä sen suhteen. Joka vuosi se tapahtuu samoihin aikoihin. Päivillä tai viikolla parilla voi aikataulu muuttua. Jäiden lähtö on merkkinä ensimmäisen kesäkukkasen hankinnasta. Orvokki kaunokainen, sitkeä sinnittelijä. Se ei pienestä yökylmästä välitä. Meillä ei ole ennen ollutkaan kaksiväristä orvokkia. Oli vaikea valinta monien joukosta. Siksi kaksivärinen valkoista ja syvää sinistä.

Kiireet alkoi pihalla. Kukkapenkit pitää kunnostaa. Kukkien viime kesäiset versot riivitään pois. Kaikki perennat ponnistavat mustan mullan uumenista. Pieniä vaaleanpunertavia alkuja. Uusi elämä. Paista aurinko, paista. Anna voimaa kukilleni kasvaa, että saamme nauttia kukkaloistosta sydänkesänä. Minä vähän niitä autan lisäämällä uutta voimaannuttavaa multaa. Kastella täytyy vähäisen maa on aika kuivaa.

Luonto kutsuu kevätkävelylle. Kaikkialla on kaunista. Sinivuokot väistyvät valkovuokkojen tieltä. Maa kukkii valkoisina ryppäinä. Täyttyy kulkea varoen, ettei tallaa yhtäkään kukkaa. Poimin niitä nyrkkini täyteen. Nuppuisia, jotta kestäisivät kauemmin maljakossa. Tosin ne ovat kauneimillaan villinä ja vapaina omilla kasvumaillaan. Vähän vain pitää tuodä kevättä kotiin.

Tapasimme herrasväki Sorsat. Ne olivat jo kumppaninsa valinneet. Siinä ne kyyhöttivät rintarinnan. Somasti vierekkäin. Mahtoivat olla päivätorkuilla, koska nokka oli siiven alla. Kauemppaa kiertäen ihalimme niitä. Hiljaa hiipien, etteivät ne pelästyisi.

Päiväkelyllä. Me kaksi.