KEVÄT
Thaimaan loman ja Pääsiäisen jälkeen näytti ja tuntuikin keväiseltä. Meidän pihapuiden linnunpöntöt kaipasivat uusintaa ja muutolintuja oli jo saapunut. Nyt ei ollut aikaa alkaa nikkaroimaan itse, vaan turvaiduimme kaupan valikoimaan. Talitintti pariskunta kävi ahkeraan tutkimassa uutta kotia. Sinitiaisetkin kävivät tutustumassa. Kävivät sisälläkin. Sininen pää pyöri aukolla. Se myös teki jotain remonttia ja siisti nokallaan aukon reunoja. Saimmekohan sinitiaisista uusia asukkaita. Vielä ei ole kenellekkään kelvannut. Olenkin kuullut, etteivät linnut ehkä hyväksy uutta pönttöä. Aikaisempi pöntö oli kelohongasta ja sai heti tintit asukkaiksi. Pönttö oli aikansa elännyt ja orava oli järsinnyt aukkoa suuremmaksi. Ei siis pikkulinnuille enään turvallinen. Tällä viikolla maisemiin ilmestyi kirjosieppo. Saa nähdä huoliiko se pöntön kesäkodikseen.
Sepelkyyhkyt etsivät ruokaa ruokintapaikalta. Lintulauta oli jo laitettu pois. Yöt olivat alkaneet viilentyä. Oli yöpakkasiakin, joten jatkoimme lintujen ruokintaa. Oli säälittävää katsoa, kuinka muuttolinnut kaapivat kuivien lehtien alta syötävää, kuten peipposet ja mustarastaat. Kaikkein surullisinta oli punarinnan elämä. Se oli pörhistänyt itsensä ihan palloksi. Oikein aisti, kuinka se paleli. Hyöteisiä ei ollut saatavilla. Kokeilimme viedä kauraryynejä ruuaksi. Ne kelpasivat niille. Ihanaa, jos saisimme pelastettua edes kaksi lintua paleltumasta. Nyt ne pesivät meidän pihapiirissä.
Peipponen ruokintapaikalla. Ne ovat selviytyjiä. Syksylläkin niitä näkee vielä aterioimassa aurigonkukan siemeniä. Ne lienee lähtevät lämpimiin maihin viimeisten joukossa. Peipposet saapuvat aikaisin keväällä. Niiden heleää laulua on kuulunut jo pitkään.
Sinivuokot. Kevään ensimmäiset kukat olivat ilmestyneet kotipihalle. Voi, mikä riemastunut tunne sydänalassa. Niiden sinistä sinisemmät kukkaset kurkottivat kohti auringonvaloa. Kukan hennon vaalean keltaisesta keskustasta kohosi valkoisia heteitä. Pikkuruisia nuppuja vielä vartta kasvattamassa. Ne eivät kevätkylmästä hätkähdä. Tosin kylmänä päivänä kukat eivät avaudu, vaan nukkuvat nupuissaan.
Yksi kevään lempikukistani on lumikello. Olen joskus istuttanut niiden sipuleita pihalle, eikä niiden kukkintoa näkynnyt. Olin jo unohtanut ne. Pari vuotta sitten ne alkoivat kukkimaan ja ovat nyt sulostuttaneet meitä herkillä valkosilla kukillaan. Lumi ei ole ehtinyt kaikkialta sulamaan, kun ne puskevat maasta kukkimaan. Ne ovat todella nimensä veroisia. Kukat muistuttavat pieniä kelloja ja värinsä lumen valkoisuutta.
Sitten tuli ensimmäinen takatalvi. Voi hyväthyssykät. Ei se tuntunut todelliselta. Tätä muistellessa alkaa palelemaan. Sai kaivaa talvitakit, karvasaappaat, rukkaset ja villapipon. Autokin oli aamulla lumen alla ja työkeikalle piti lähteä.
Kevät sää seilaa sinne ja tänne. Vapun aikaa oli lämmintä. Aamukahvitkin juotiin ulkona. Nyt on taas hyytävän kylmää. Aurinkokaan ei tunnu lämpimältä. Hallaharsoa täytyy levitellä kasvavien pionien versoille. En anna niiden paletua.
Kiitos, jos jaksoit lukea kevätajatuksiani!
Mervi