Helmikuu

Tänään on Helmikuun viimeinen päivä. Karkauspäivä, johon liittyy kaikenlaisia uskomuksia. Kosimisonnea voi kokeilla ja rukkasten saaja joutuu ostamaan hamekankaan. Jotkut viettävät talvilomaa parhaimmillaan. Säät ovat olleet sitä ja tätä. Jäinen liukkaus kaduilla. Jääpeite jalkakäytävillä on tehnyt ulkoilun aika mahdottomaksi. Välillä sataa vettä. Seuraavan päivänä lunta tulee taivaan täydeltä. Jalkarätin kokoisia hiutaleita putoaa harmaista roikkuvista pilvistä. Kireitä pakkasia en enää toivoisi, mutta minkäs teet. Sää on sitä mitä on.

Pikkuisen siinä välissä on aurinko pilkahdellut. Ikäänkuin härnätäkseen se vain näyttäytyy. Täällä olen olemassa. Pian se piiloutuu pilvien taakse tai sumuiseen maisemaan. Voi, miten kaipaankaan sinua aurinko. Sinun valoasi ja lämmittäviä säteitäsi. Huomenna on jo Maaliskuu. Ehkä pian näemme sinut sinitaivaalla loistamassa.

Ystävänpäivää vietetiin 14.2. Silloin pysähdyin miettimään ystävyyden merkitystä. Mitä olisi elämä ilman ystävyyttä? Usein ystävää tapaa harvoin. Ystävän tavatessa tuntuu kuin päiviä, viikkoja tai kuukausia ei olisi välissä lainkaan. Juttu jatkuu siitä , mihin viimeksi jäätiin. Kilometreillä ei ole väliä, kun tietää ystävän olevan olemassa. Itsestäänselvää ystävyys ei ole, vaan sitä pitää hoitaa ja vaalia. Voisi kuitenkin ajatella jokaisen päivän olevan ystävänpäivä. Huomioida kanssakulkijasi jokaisena päivänä. Myös työyhteisössä. Sana ystävyys pitää, niin paljon sisällään. Tästä tulisi kokonainen blogi ja paljon enemmänkin. Mitä tunteita sinussa herättää sana ystävyys?

Ystävänpäivää juhlistettiin leipomillani mokkapaloilla ja namusilla. Mokkapalat ovat aina, niin ihania. Tällä kertaa kuorrutteesta tuli hieman paksunlainen. Kuorrutus vähän lohkeili leikatessa. Makua se ei haitannut, mutta se ei ollut kaunis. Pikku sydämmet ehkä piilottivat halkeamia. Tekevälle sattuu tai sitten olen niin kriittinen itselleni.

Yhtenä yönä oli lunta tuiskuttanut taas jälleen. Tuulikin vonkui nurkissa. Uni oli levotonta ja heräilin luonnon myrskyisiin ääniin. Parvekkella oli lunta kinoksiin asti. Miten se tuuli aina käy tältä puolelta?Lumityöt tämän päivän kuntoilua. Pihalla ja parvekkeella. Ei uskoisi, että tässä on meidän aamukahvipaikka lumen peitossa. Vielä täytyy odottaa lämpimiä aamuja.

Helmikuun harmaa sunnuntai. Lounaalla tarjoilin pihvit ja värikkäitä kasviksia. Värit tuovat ateriaan herkullisuutta ja terveellisiä vitamiinejä. No jaa, pihvit ei niinkään terveellisiä. Joskus täytyy vähän herkutella.

Herkuttelu jatkuu. Jälkiruuaksi leivoin mansikkaraparperipiirakkaa kahvin kanssa nautittavaksi. Piirakan päällä herkullista vaniljarahkaa.

Eihän sitä laiskana sovi olla, vai mitä? Minä jäin koukkuun noihin miesten kirjoneulesukkiin. Edellisestä neuleesta jäi beikenväristä lankaa ja ostin mustaa kuviolangaksi. Tietysti seisemänveljeslankaa. Ohjeet löytyi taas novitan sivuilta. Kuvion nimi on juuret. En tiedä miksi? Suunnittelijan näkemys. Nyt on aikaa ottaa neuleet esille. Kevään vihdoin saapuessa, ei malta sisällä kökkiä.

Tervetuloa Lahteen! Lahdessa tapahtuu viikonloppuna. Perinteikkäät Salpausselän kisat starttaa käyntiin perjantaina. Tai oikeastaan kisan aloittivat keskiviikkona Lasten talviolympialaiset. Nyt on aika hypätä bussiin, autoon, junaan ja suunnata Lahteen hurraamaan urheilijoille. Ota reppuun mukaan iloista kisamieltä!

Tässäpä tätä Helmikuun tekemisiä ja ajatuksia. Tervetuloa Maaliskuu. Otan sen ilolla vastaa. Olaan taas lähempänä keväisiä päiviä.

Mervi