Kivistä polkua kohti huippua. Tuulet olivat vieneet parhaimmat ruskalehdet mennessään. Maisemat olivat kuitenkin huikeat. Sää, mitä parhain. Tunturien huiput näyttivät korkeilta sinisen taivaan äärettömyyttä vasten. Mieli oli iloinen, mutta hikinen. Hitaasti, mutta varmasti matka joutui kohti huippua. Sieltä laskeuduimme Kiilopään toiselle puolelle. Polku jatkui kohti Luulampea. Sieltä täältä voi vielä löytää pikkuisten vaivaiskoivujen keltaista ruskaa. Ne ovat kasvaneet suojaisessa tunturin kolossa tuulen suojassa. Ensimmäinen nousu ja kivipolku selätetty. Maisema avautuu kauas. Tuntureita ja avaruutta. Täällä ei turhia mieti. Ollaan vain täällä. Tässä hetkessä. Tunturien kainalossa. Olemme laskeutuneet tunturin toiselle puolelle. Pienentä puroa seuraillen matka jatkuu. Maisema on mykistävän upea. Polku on tavallaan tuttu. Siitä on vierähtänyt aikaa, kun viimeksi olimme…

Aamuhämärissä auto oli valmiiksi pakattu. Takakontti turvoksissa tavaraa. Vaatteita kaikenlaisten säiden varalta. Eväitä alkupäiville. Tarkoitus oli lomailla viikko Saariselän maisemissa. Viimeinen Syyskuun viikko. Yöllä oli käynyt ensimmäinen halla pihamaalla. Oli raikas hengittää. Tuntui viileältä. Heippa koti! Nyt lähdemme. Saa nähdä, onko kesäkukat vielä voimissaan viikon kuluttua? Autonmittari näytti -1. Pitkälle päivään oltiin pikku pakkasen puolella. Tien penkat olivat valkoisessa kuurassa. Tuntui tosi viileältä lämpimien säiden jälkeen. Mietin tuliko se villakerrasto mukaan? Onneksi tiet olivat kuivia ja hyvä keli ajella. Aamutaivas oli kauneimmillaan. Aurinko oli nousemassa. Sumua leijaili alavillamailla. Aamu enteli kuitenkin kaunista päivää. Välillä sukelsimme mystiseen sumuun. Ruuhkaa ei tiellä ollut lainkaan. Sunnuntai aamu. Kaikki olivat kotona nukkumassa. Hyvä tässä…

Haluaisin kertoa teille kauniin lämpimästä Syyskuisesta aamusta. Muistella yhdessä, kuinka mahtavia oli Syyskuun päivät. Tuona aamuna oli kuin Heinäkuu. Polku vie meitä eteenpäin. Kohta poiketaan polulta metsään. Metsäpolku seuraili kauniin sinisen Pitkäjärven rantamailla. Taivas oli sininen ja aurinko paistoi. Se sai järven näyttämään siniseltä liplatukselta. Minua hieman jännitti, koska tiesin kallion jyrkkenevän kohta. Olimme vain kerran kulkeneet tätä reittiä ja silloin olin mennyt ylös nelinkontin. Nyt aioin suoriutua paremmin. Mahtavan upeita kalliomuodostelmia. Huippu on jossain tuolla ylhäällä. Ihminen näyttää täältä alhaalta pieneltä tuon kallion juurelta katsoen. Näkymä saa hiljentymään luonnon moninaisuuden rinnalla. Pitkäjärvi jäi taakse. Selvisin ylös kallion näköalapaikalle. Siellä oli tauonpaikka. Kahvia ja reissumies voileivät. Puhtia riittää taas jatkaa…