Jouluhiiri lekotteli riippukeinussaan suuren talon takkahuoneessa. Se oli siellä silloin, kun talonväki ei ollut paikkalla. Tässä on aikaa miettiä. Onkohan kaikki tarvittavat jouluvalmistelut muistissa. Täytyy tehdä lista. Täyttyy leipoa tattipiirakkaa, siistiä koti, laittaa joulutähti ikkunaan, pystyttää joulukuusi ovenpieleen, tuulettaa petivaatteet. Toivon, että talon äiti toisi minulle hipusen riisiä joulupuuroa varten. Mantelia en tarvitse, koska tammenterhonkuoren alta löytyy pähkinäinen siemen. Siemen on erinomainen puurossa. Hiki tässä tulee tämän listan kanssa. Toisaalta tulee se Joulu vähemmälläkin. Missähän se Mörkyli viettää Joulua? Se on varmaan aika ujo. Eihän se uskalla tulla esiin piilostaan. Olisi kyllä kiva tutustua siihen. Mörkylille maistuivat piparit, jotka jätin sille oven viereen. Ei muruakaan jäännyt jäljelle. Hyvä, kun maistui.…

Jouluhiiri on mietteissään. Mikä vilske mahtaa käydä Pukin pajakylässä? Joulumuori häärää keittiössä. Pukki lukee toivekirjeitä. Punaisia tonttulakkeja vilisee kaikkialla. Jokaisella Tontulla on oma tehtävänsä. Vaikka äkkiä kaikki näyttää kaaokselta. Törmäilytä sinne ja tänne. Tiedän tuon kiireyden tunteen, muisteli Jouluhiiri. Kerran joulun lähestyessä lähdin Tontun mukaan Lappiin. Lunta oili paljon. Kaikki näytti valkoiselta. Pakkanen nipisteli nenää. Taivas oli korkealla tunturien yläpuolella. Tähtiä tuhansia tuikkimassa. Matka oli pitkä, mutta maisemat niin kauniita. Minullekin, pienelle Jouluhiirelle löytyi tehtäviä. Pienikin apu on tarpeen. Joulumuorin keittiössä toimittelin pieniä asioita. Kuorin joulupuuroon onnenmantelin. Ripottelin pullataikinaan rusinoita. Ihan pikkuruisia tehtäviä, mutta tarpeellisia. Autoin myös porojen tallissa. Annoin poroille jäkälää syötäväksi. Silittelin niitä rauhoittavasti. Porot halusivat jo lähteä…

Tänä aamuna Jouluhiiren keitiössä tuosui Joululta. Suloinen juolupiparien tuoksu täytti koko kodin. Jouluhiiri istui pikkuisessa olohuoneessa ja maistoi ihan vähän vaan tähtipiparia. Voi, miten se maistui hyvältä. Se sulaa ihan kielen päällä. Jouluhiiri laittoi piparit rasiaan. Se avataan vasta Jouluaattona. Jättäisinkö ulko – ovelle maistiaspiparin Mörkylille? Ehkä sille tulisi hyvämieli, eikä se enään tekisi kepposia. Minkähän näköinen Mörkyli on? Ei sitä ole näkynnyt missään. Jättää vain jälkiä keppostelemalla. Montako päivää on Jouluun? Jouluhiiri laski. Riittääkö sormet? Kyllä yhdeksän ja kymmenes on Jouluaatto. Ihan liian paljon. Jouluhiiri ei malttaisi odottaa. Vielä on kuitenkin valmisteluja jäljellä. Löytyykö ullakonportailta tänään mitään?Täytyy etsiä sinnikkäästi. Tuo taikapöly haittaa aina vaan enemmän etsimistä. Pöly tunkeutuu silmiin,…

Jouluhiiri kurkisti ovesta. Kelkka oli ovenpielessä omalla paikallaan. Se oli jotenkin erilainen. Kelkan istuimelle oli maalattu kauniita valkoisia, pitsimäisiä lumihiutaleita. Se oli niin kaunis. Mörkyli oli tehnyt parastaan. Vai oliko se Mörkyli? Lunta oli paljon. Jouluhiiri kiskoi ja kiskoi kelkkaa punaisesta narusta. Matka mäen päälle on pitkä. Jouluhiiri kahlasi lumessa. Lunta oli polviin asti. Se ei antanut periksi, koska mäenlaku on niin hauskaa. Jihuu! Näin sitä mennään. Kelkka kiitää hurjaa vauhtia. Mistä tuo Tiina – Tonttu tuohon eteen ilmestyi? Pois alta täältä tullaan! Näinä aikoina Tonttuja liikkuu kaikkialla. Tiinasta on mukavaa laskea kilpaa Jouluhiiren kanssa. Kumpi on ensin alhaalla? Hupsis kuinkas kävikään? Vauhti oli niin kova. Kelkka tömähti lumipenkkaan ja…

Jouluhiiri sai talon äidiltä lahjoituksen joulumausteita piparien leivontaa varten. Huomenna leivotaan. Tänään teen taikinan. Se on sitten sopivan jämäkkää leivottavaksi. Hmm, katsotaan. Kaikki muotit löytyivät keittiön yläkaapista. Sieltä löytyi ukko, muori, tähti, sydän, enkeli ja suuri kuusimuotti. Kuusipiparista riitäisi syötävää monelle pikkuiselle hiirivieraalle. Olisihan se mukava saada yllätysvieraita Jouluksi. Taikinan teko voi alkaa. Ensin sekoitellaa mausteet kulhossa. Sitten lisätään jäkäläjauhoja ja sitten… Näin taikina valmistui hiljalleen. Yhdestoista porras. Taikapölyä oli yön aikana lisääntynyt melkoinen kerros. Mistä tätä riittää? Löytyykö täältä mitään? Pakko yrittää, muuten emme saa tietää, mistä kirjaimista salainen viesti muodostuu. Noin tuosta pyyhkäistään vähän kädellä ja puhalletaan voimakkaasti. Taikapölyyn ilmestyy pieni rako ja sieltä pilkistää jotain. Uusi kirjain…

Voi sentään! Joulu lähestyy hurjaa vauhtia ja kakenlaista kummaa tapahtuu. Tältä harmitukselta unohtuu jouluvalmistelut. Piparia pitäisi leipoa jouluksi. Jouluhiiri muistelee viime joulunaikaa. ” Mitähän siihen piparitaikinaan laitettiin? Minulla on aineksina jäkäläjauhoja, kuusenkerkkäsiirappia ja hunajaa. Ihmisten piparit ovat niin kauniin ruskeita. Mitä, jos kävisin vähän lainaamassa kanelia, tummaa siirappia, inkivääriä ja neilikkaa. Siinäpä jouluiset mausteet. Talon äiti jätti niitä ripauksen minulle viime joulun alla. Ne olivat ovenpielessä pienessä purkissa. Enhän minä paljoa tarvitse. Olen niin pikkuinen. Jospa äiti muistaisi minua tänä vuonnakin. Se kelkan mysteeri harmittaa ja on mielessä. ” Taikapöly vaan lisääntyy portailla. Nyt tarvitaan harja pölyn siivoamiseksi. Tuolta näkyy himmeästi jokin koukeromainen esine. Sehän on U.

” Huomenta.” hihkui Jouluhiiri. Se kurkisti ikkunasta. Lunta on paljon. Pehmeää ja valkoista lunta joka puolella. Vaikka kelkka kaatuisi, niin se vain hupsahtaisi pehmeään lumikinokseen. Nyt pääsee kelkkamäkeen. Jouluhiiri keitti jäkäläpuuroa aamiaiseksi. Laittoi neljä mustikkaa puuron päälle. Annos oli juuri sopiva pienelle hiirelle. Jouluhiiri säntäsi ulos ovesta. Kummallista, kelkka odotti vielä eilen ovenpielessä. Siinä sen paikka oli aina ollut. Nyt sitä ei näkynnyt, vaikka kuinka katseli ympriinsä. Ei kai vaan? Voisiko asialla olla Mörkyli? Mihin se minun kelkkaa tarvitsee? Jotenkin tämä vaikuittaa Mörkylin kepposelta. Nyt jo kaksi kepposta. Sienet vaihtuiva omenoihin ja sitten on kelkka kateissa. Tätä täytyy pohtia oikein kunnolla. Mennään etsimään ullakonportaitailta salaisuutta. Hämärää, salaperäistä ja hiljaista. Ei…

Lunta! Yöllä oli tuiskuttanut lunta. Pääseekö nyt kelkkamäkeen? Kelkka oli ollut valmiina kauan ovenpielessä. Se on hyvä kelkka. Kelkanjalakset luistavat erityisen hyvin. Viime Jouluna Tonttu oli tuonnut sen Jouluhiirelle. Kelkanjalakset oli varmaan pukinpajalla voideltu jollain taikaluistoaineella. Jouluhiiri kurkisti ikkunasta. Ulkona tuulee ja pyryttää edelleen. Ei taida kelkkailusta tänään tulla mitään. Pieni Jouluhiiri ei jaksa tarpoa lumessa. Tuuli viheltää ja ujeltaa, tehden lumivalleja kelkkamäkeen esteeksi. ” Minun täyttyy vähän kokeilla kelkaa täällä sisällä, ” se tuumi. ” Hyvä tässä on istua ja ottaa mäenpäällä kovat vauhdit. ” Ei auta kuin odottaa. Toivotaan parempaa säätä huomiseksi. Joulu kyllä näyttää kauniimmalta, kun on lunta. Jouluhiiren ullakonportaille kertyy aina vaan lisää pölyä. Eikä siihen…